Maaliskuuussa 2012

Viime vuonna maaliskuun lopussa aloitin
tupakoinnin uudestaan
 reilun kolmen kuukauden lakon jälkeen.
Se oli se sietämätön vitutus.
Se se syy oli.

Nooo..nyt on menossa neljäs savuton päivä.
Siis ihan naurattaa miten pienet asiat ärsyttää.
Aivan turhat asiat.

Mua vaan rupesi ihteeni ärsyttämään se tupakan lemu.
Lähinnä töissä. Kun käy tupakilla ja luulee livahtavansa ovelasti
jonnekin hyllyn väliin niin eikö tule joku ja kysy apua.
Ja aivan varmasti se rööki haisee vielä.
Anteeksi asiakkaat.

Toinen syy oli kalpea naama.
Ihan järkyttävän kalpea.
Eikä mun iho ole siitä vaaleimmasta päästä kuitenkaan.

Toistaiseksi, huiken kolmen ja puolen päivän jälkeen,
paino ei ole noussut.
Päinvastoin.
Minulla on lupa syödä suklaata.
Sanon sitä vitutussuklaaksi.
Tunne syömäriä musta ei silti saa.

Ja kyllähän minä liikun nyt enemmän kuin mitä vuosi sitten.
Töissä on vähän pakko liikuttaa niveliään.
Eipä sitä muutoin tulis liikuttua samalla tavalla.

Juoksemista olen harkinnut.
Siis vapaa-ajalla tuolla ulkona.
Saisi ihan vähän vielä sulaa nuo jalkakäytävät.

Että näin.
Hiilarit kuuluu miun elämään.
Rapea kuorinen ruisleipä..voi NAM!

Aurinkoista kevättä mikäli tätä joku lukee :D

Syksyä!

Joo se teki syksyn ja sehän meinaa sitä 

että alkaa masentaa ja ahdistaa.

SE taas meinaa sitä että

syön kaiken mitä eteen sattuu.

Hiilariton elämäntapa?

Nyt lähinnä vitsi.

Savuton?

*repskops*

Oikeesti..

huomaan napsivani karkkia kulhosta

aina siitä ohi mennessäni.

Jos joku syö pullaa,

mulle kans.

Perunat palasivat meidän ruokavalioon.

Joku juntti toi jumalattoman säkin

pottuja, eihän niitä voi olla syömättä!

Vaikka jakelin niitä ympäriinsä

niin silti niitä jäi meidänkin pöytään.

Ainoa missä homma toimii

on alkoholijuomat.

Siideriä en enää juo,

vaan valkkaria tai punkkua.

So chic.

Olut kyllä menee.

Ja huomaahan sen.

Naama ja vatsa turvoksissa.

Vaa'alle on hipsinyt pari kiloa kesästä lisää.

Mutta mä olen niin lapsellinen ja 

syytän tästä kaikesta

syksyn juhlia.

En itseäni missään nimessä.

Ahistaa jo muutenkin,

ruveta nyt vielä itteesä ruoskimaan!!

Ja siis ihan kohta..

kunhan nämä naiselliset päivät ovat ohi,

yritän taas kerran päästä

typerästä turvotuksesta eroon.

Minä vihaan sinua turvotus.

Mutta kun nyt kerran turvottaa

ja oikein olan takaa

niin huomiseksi teen kakun ja

kaivan ne loput pullat pakastimesta.

Onneksi on syksy, sekin vähän pelastaa,

voi ihan rauhassa pukeutua

lököttäviin vaatteisiin.

Kyllä se hiilariton elämä maistuu

 viimeistään tammikuussa.

"uusi elämä"..tiijättekste.

Same old shit.

hei sun heiluvilles.

En oo unohtanu tän olemassa oloa.

Hävettää vain tunnustaa että tupakka savuttaa taas.

Se oli se traaginen megahuippu vitutus

tuossa maalis- vai huhtikuussa

että se oli sitten siinä.

Piti polttaa vaikka pahaa teki.

Kolome putkeen.

Vitutus ehkä vähän laantui.

Hiilariton elämä puolella taas menee

noo..äh..okei:

Luullakseni olen löytänyt sen suht 

kultaisen keskitien mitä

pitkin mennä tässä asiassa.

Tiedän, siis todellakin TIEDÄN,

mitä minun pitää välttää.

Mutta sillä ei niin väliä jos ei ole pariin päivään

kovin ihmeellistä menoa tiedossa.

Vähäsen jos turvottaa...eeh.

Paino on siis onnistuneesti tavoitelukemissa.

Sellaisessa realistisessa.

Sitten on tämä luonnonkosmetiikka kokeilu.

Se on vähän ristiriitainen juttu.

Miksi minusta tuntuu ettei ne tehoa?

Minun naamari on kamalilla näpyillä

ihan koko ajan. 

Vika voi toki olla muuallakin.

Espanjan aurinko siihen tepsi ja ne hävisi.

Ja tuli takaisin..wäääää!!!

Suurin järkytys oli Dr. Hauschkan deodorantti.

Suuresti kehuttu luonnollinen dödö.

Kainaloni haisivat päivästä 1 alkaen,

het siitä hetkestä kun suihkun jälkeen

sitä kainaloihini laitoin.

Noin kolmessa viikossa haju pikku hiljaa laantui 

mutta hiotessa se lemu oli järkyttävä ja voimakas.

Se häiritsi minua että minun seurassani olijoita.

Jos olisin työelämässä, 

en millään olisi voinut käyttää sitä noinkaan pitkään.

Huom! Minä en hikoa runsaasti!

Ja tuoksu ilman dödöä on siedettävä.

Kahden kuukauden käytön jälkeen

lemuaminen ei näyttänyt laantuvan joten

vaihdoin takaisin tuttuun ja turvalliseen myrkkyyn.

Ja näin Sanna on taas tuoksuva. Ah!

Tämä harmittaa ihan oikeasti.

Perkele.

Kaipa se sitten ei kaikilla toimi.

näinikkäästi

Jotain tännekin. 

Tämä kuva ei liity mitenkään tähän unholaan

jääneeseen prokkikseen vaan ihan  muuhun.

Piti nyt vaan saada just tämä kuva nettiin 

että voin käyttää siihen muuhun. 

Jepjep.

Tupakasta olen pysynyt onnistuneesti erossa, good for me.

Mutta sitten ne pirun hiilarit, 

siis mulla ei vaan pijä pokka niitten eessä.

Ihan säälittävää. 

Painosta haluisin pois kolme,

siis KOLOME, 

vaivasta kiloa mutta se on sitten niin stanan vaikeeta.

Eikä ees kiinnosta. 

Tämä samperin pöhö on ihan kauheeta, 

tunnen itseni pullataikinaksi.

Eikä tuo typerä röllykkä lähe tuosta mun mahasta

mihinkään iliman vatsalihasliikkeitä. 

Emmie jaksa tehä niitä ees joka päivä. 

Ku ei vähempää kiinnosta.

Sit mä en ymmärrä mikä mun naamaa vaivaa. 

Mun otsassa on miljoona pikku näppyä. Eikä ne mitään.

Yks päivä huomasin vaakasuoran viivan siinä.

MISTÄ SE SIIHEN ILMESTYI!?

Nyt mää koitan olla kurtistelematta naamaani, vaikeeta.

Ni se ongelma on et vaikka kuinka levittelen 

syväkosteuttavaa tököttiä niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kun sitä otsaa sitten liikuttaa niin tuntuu ilkiältä.

Ja näppylöitä  löytyy joka lähtöön.

Ku mikäkii teini prkele.

Pittääkö mun oikeasti lähtee kosmetologille tän vaivan kanssa?

Vai mitä ihmettä mä teen että saan oikean ihoni takaisin?

MURR ja ÄRR!

Pöhö is back

Hiilaripöhö tiedättehän.

+1,2 kg.

Minä olen pahemman luokan sokeriaddikti.

Ja pieni pala jotain syntisen hyvää aiheuttaa dominoefektin.

Kakut, suklaat, keksit, lakut sulautuu sitten urakalla meikäläisen ahteriin.

Vatsa on tullut takaisin.

Eipä ollut yhtään ikävä.

Harkitsen vakavasti kuukauden tiukkaa ketodieettiä,

siinä ajassa aivan varmasti häviää ne 

neljä kiloa jotka kummittelee minussa vielä.

Enkä pistä pahaks vaikka häviäisivät korkojen kera.

Koska hinta tuosta kuurista tulee olemaan aika suuri.

Ei rahallisesti tietenkään.

Onko minulla itsekuria kuukaudeksi 

kieltäytyä ihan kaikesta hyvästä?

Koska ajattelin että osaan syödä 

sitä hyvääkin kohtuudella mutta ilmeisesti en.

Aloitanko elämäni pisimmän kuukauden?

Vaakahan on muuten elämänsä kunnossa.

Siirsin sen keittiöön takuu tasaiselle lattialle ja kyllä,

paino ei heittele joka kerta. 

Vika siis oli vessan vinossa lattiassa 

(ei se mun mielestä niin vino ole!).

Tänään olen muuten ollut 2 kuukautta savuttomana!!

Ja palkitsin itseni, tottakai.

Siitä (oikeastaan niistä) lupaan kertoa tuolla toisella puolella.

Valoisalla puolella.

Heh.

Welcome to the dark side on my life..

höhöö..

Perjantain ajatuksia

(tosi tylsä otsikko)

Mun pitäis  jo olla sutimassa
mineraaleja naamaani mutta
kun tuota kahvia vielä tuossa kupissa on
niin tulin sitten tänne.

Se vaaka jonka kanssa minulla on
viha-rakkaus suhde taitaa olla
oikeasti tiensä päässä.

Tänä aamuna ramppasin viisi
minuuttia edes takaisin sen
päällä ja joka kerta se näytti eri lukemaa.

Aika imartelevia lukemia tosin,
mikään ei mennyt yli eilisen!
Hoh..

Ala karppaus on sujunut mainiosti.
Eilen tosin innostuin tekemään pannaria
blogini 2-vee synttäreiden kunniaksi.
Laitoin siihen ihan rehellisesti vehnäjauhoja,
puolet jauhoista korvasin psylliumilla.

Paisto ajan piti olla yli tunti.
Jos olisin pitänyt koko sen ajan
niin se olisi ollut pelkkää kuorta.
Joten kuori oli oikein rapsakka
mutta sisältä löllöä.
Eikä se meinannut irrota leivinpaperista.

Mutta kirpeä (itsetehty) omenahillo päällä
antoi paljon anteeksi ja sanoinkin miehelle että
voisitko syödä nyt äkkiä nuo loput koska
muuten minua harmittaa kovasti huomenna.

Ne vehnäjauhot taas aiheutti sen että vatsaan
koski. Koskahan minä tuon seikan muistaisin ennenkuin
innostun enemmän mistään leipomisesta?

Tänään ajattelin tehdä pitsaa ja siihenkin tulee vehnäjauhoja.
Joistain asioita mä en ole valmis luopumaan.
Anteeksi nyt vain mutta karppi
leipomukset on ihan persiistä.
Aivan kauheita.

Niin ja olenhan minä saanut ensimmäisen kohteliaisuuden
"hei ootko sä laihtunut?".

Mutta vain yhden.

ihmettelen

Just päätin että maanantaisin
vaa'alle meno on kiellettyä.
Taas se rupes vttuilemaan mulle.
Näyttää kilon (tai 1,2-3 kiloa, riippuu miten siinä seisoo) enemmän.

Aika masentavaa.

Ja mahankin sain toimimaan vihdoin
hintsun verran järeämmällä aseella.

No ehkä mä voin paljastaa:

Söin lauantaina n. 160g irtokarkkia
(oli siinä enemmän mutta lapset
pihisteli niitä aina kun selkäni käänsin),
join noin 4 desiä valkoviiniä ja
pari kourallista juustopippuri naksuja.

Sunnuntaina kävi vieraita ja
nappasin pöydästä noin 6 konvehtia.

Ja kylläpä oli kauhea olo sen jälkeen.
Olin aivan varma että nyt se ykätauti iski minuun.
Mutta se meni ohi.

Mä olen aivan ällistynyt siitä että vaikka meillä on vieraita ja
istutaan iltaa ja porukka ramppaa pihalla savuilla
niin mä en ole tunkenut mukaan!!
Aivan ihmeellistä.

Yleensä tässä vaiheessa (vajaa 2kk)
minä olen jo ratkennut.

What a feeling!!
Ja säästämilläni rahoilla lähden muuten käymään Lontoossa!
Tai Ikealla.
Kumpikin käy.

Vielä sekin että vaikka vannoin että
etten enää yritä leipoa mitään karppimaista
niin yritin vielä kerran.
Tein mustikkapiirakkaa, pohja oli murotaikinamainen.
Ja aivan hirveää shittiä.
Mantelijauho kai sen teki.
Semmonen pistävä maku.

Jak.

Tästä on suunta enää ylöspäin.