Perjantain ajatuksia

(tosi tylsä otsikko)

Mun pitäis  jo olla sutimassa
mineraaleja naamaani mutta
kun tuota kahvia vielä tuossa kupissa on
niin tulin sitten tänne.

Se vaaka jonka kanssa minulla on
viha-rakkaus suhde taitaa olla
oikeasti tiensä päässä.

Tänä aamuna ramppasin viisi
minuuttia edes takaisin sen
päällä ja joka kerta se näytti eri lukemaa.

Aika imartelevia lukemia tosin,
mikään ei mennyt yli eilisen!
Hoh..

Ala karppaus on sujunut mainiosti.
Eilen tosin innostuin tekemään pannaria
blogini 2-vee synttäreiden kunniaksi.
Laitoin siihen ihan rehellisesti vehnäjauhoja,
puolet jauhoista korvasin psylliumilla.

Paisto ajan piti olla yli tunti.
Jos olisin pitänyt koko sen ajan
niin se olisi ollut pelkkää kuorta.
Joten kuori oli oikein rapsakka
mutta sisältä löllöä.
Eikä se meinannut irrota leivinpaperista.

Mutta kirpeä (itsetehty) omenahillo päällä
antoi paljon anteeksi ja sanoinkin miehelle että
voisitko syödä nyt äkkiä nuo loput koska
muuten minua harmittaa kovasti huomenna.

Ne vehnäjauhot taas aiheutti sen että vatsaan
koski. Koskahan minä tuon seikan muistaisin ennenkuin
innostun enemmän mistään leipomisesta?

Tänään ajattelin tehdä pitsaa ja siihenkin tulee vehnäjauhoja.
Joistain asioita mä en ole valmis luopumaan.
Anteeksi nyt vain mutta karppi
leipomukset on ihan persiistä.
Aivan kauheita.

Niin ja olenhan minä saanut ensimmäisen kohteliaisuuden
"hei ootko sä laihtunut?".

Mutta vain yhden.

ihmettelen

Just päätin että maanantaisin
vaa'alle meno on kiellettyä.
Taas se rupes vttuilemaan mulle.
Näyttää kilon (tai 1,2-3 kiloa, riippuu miten siinä seisoo) enemmän.

Aika masentavaa.

Ja mahankin sain toimimaan vihdoin
hintsun verran järeämmällä aseella.

No ehkä mä voin paljastaa:

Söin lauantaina n. 160g irtokarkkia
(oli siinä enemmän mutta lapset
pihisteli niitä aina kun selkäni käänsin),
join noin 4 desiä valkoviiniä ja
pari kourallista juustopippuri naksuja.

Sunnuntaina kävi vieraita ja
nappasin pöydästä noin 6 konvehtia.

Ja kylläpä oli kauhea olo sen jälkeen.
Olin aivan varma että nyt se ykätauti iski minuun.
Mutta se meni ohi.

Mä olen aivan ällistynyt siitä että vaikka meillä on vieraita ja
istutaan iltaa ja porukka ramppaa pihalla savuilla
niin mä en ole tunkenut mukaan!!
Aivan ihmeellistä.

Yleensä tässä vaiheessa (vajaa 2kk)
minä olen jo ratkennut.

What a feeling!!
Ja säästämilläni rahoilla lähden muuten käymään Lontoossa!
Tai Ikealla.
Kumpikin käy.

Vielä sekin että vaikka vannoin että
etten enää yritä leipoa mitään karppimaista
niin yritin vielä kerran.
Tein mustikkapiirakkaa, pohja oli murotaikinamainen.
Ja aivan hirveää shittiä.
Mantelijauho kai sen teki.
Semmonen pistävä maku.

Jak.

Tästä on suunta enää ylöspäin.

hyvähyvä

Kauhukseni huomasin että
se viinipullo mistä viimeksi kerroin
josta tuli paha olo
jota en ymmärrä ollenkaan,
onkin ihan hintsun vajaa puolikas!!

Tsiisus.
Voinkin ruveta absolutiksi.
(not)

Painoa on nyt hävinnyt about 2,5 kiloa.
Ei paha parissa viikossa.
Ja syödä olen saanut mahani täyteen
hyvää ruokaa.
Jaksan mainiosti,
verensokeri ei tee temppuja,
turvotus on hävinnyt,
annokset pienentyneet.

Fantastico!!

Ihan kohta mä uskallan kokeilla
tavoite farkkujani.

Ja eilen jo mietin lähtiskö juoksu lenkille.

Minä juoksu lenkillä.
Oottekos kuullut hassumpaa?!
(kengät kyllä ostin vuosi sitten,
niillä on otettu ehkä kaksi
 juoksuaskelta lasten perässä)

hyvä olo?

Ollaan vaa'an kanssa sovittu vanhat kaunat.
Se näytti kilon vähemmän heti
kun sain mahani toimimaan.

Lievä miinus puoli tässä kaikessa
siis on etten saa vatsaani toimimaan.
Alkoi kun lopetin savuttamisen.
Not fun at all.

Empä tosin ole kovin hanakasti
tehnytkään mitään sen eteen.
Että turha mun on siitä valittaa.

Hiilarittomalle elämälle kuuluu muutoin ihan hyvää.

Olen pysytellyt kaukana hiilareista kuten asiaan kuuluu.
Paitsi söin perunaa ja pullan vieraiden luona.
Kamalata.

Sen kyllä huomasin että viina menee päähän paremmin.
Ei mulla ennen vajaa viinipullo aiheuttanut pahaa oloa.
Vaikka hörpin kaverina vettä.
Että nekin ilot sitten loppui.

Mutta olen minä tyytyväinen tähän ratkaisuuni.

Enkä aio olla ihan absoluuttisesti hiilariton.
Sallin itselleni sen yhden herkuttelupäivän
kunhan se ei karkaa lapasesta.

Pääasia mun mielestä on että on hyvä olla.
Ja et mahdun kokoon 36.


(vitsi)

Ei menny niinku piti

Olisinpa sellainen ihminen joka ei välitä numeroista.
Tässä tapauksessa vaa'an numeroista.

Mutta kun minä välitän.

Ja vaakani tietää sen.

Se nimittäin jumi näyttämään (aamuisin)
yhtä ja samaa lukemaa.
Vaikka kuinka olen jättänyt
himoitsemani hiilarit ja suklaat syömättä.

Uusinta punnituksella (toiveajattelua, tiedän)
se näyttää taas eri lukemaa,
yleensä enemmän.

Vessan pesun yhteydessä putsasin
sen perinpohjin.
Ja vaihdoin patterin.

Arvatkaapa mitä se vaaka sitten teki?!

Tämän aamun mittauksella se
NOSTI mun painoa viidelläsadalla (500) grammalla!!

WTF?!?

Jos olisin vaa'an numeroista
 välittämätön ja fiksu ihminen niin
olisin ihan heti alussa heilunut
 mittanauhan kanssa ja
mitannut strategiset mittani.

Mutta tuossakin asiassa olen todella surkea.
Saan joka kerta eri tulokset.

Kokeiltu on, ei vaan onnistu.

Yritin eilen jopa tunkea itseni
farkkuihin jotka mahtui minulle
kevyesti puolisentoista vuotta sitten.
Nyt ne melkein yletti mennä kiinni.
Reilusti ennen joulua kun reidet ja
housujen lahkeet eivät edes
tehneet sujuvaa yhteistyötä.

Nuo housut saavan luvan olla
oma henkilökohtainen mittarini
tässä projektissa.

Ja täst edes aion punnita itseni Wiillä.
Se ainakin näyttää sen yhden
ja saman lukeman hemmetti.

Paljastus

Ettette vaan luulisi että olen täydellinen ihminen
niin voin kertoa että olen pistänyt
urakalla omia lupauksiani matalaksi.

Niinku ostanut vaatteita vaikka
vasta se yksi kilo on hävinnyt.
Siis kuka muka ei osta jos saa halvalla?!?

Sitähän minäkin!

Sit mä olen niinku syöny ehkä kaks riviä suklaata,
juonut punkkua ja yhden suklaa namin.
NIIN ja ruisleivän!!
Joo ja kourallisen salmiakki nappeja.

SIIS IHAN KAUHEETA!!
TÖRKEETÄ!!

Mä olen ihan selvä sokeriaddikti.

Mutta todella ylpeä sellainen koska en tuon enempää
mussuttanut herkkuja.
Tietty tässähän vasta ollaan yksi viikko
yritetty olla vähä hiilarisella ruokavaliolla.

Minä ihan oikeasti yritän.
Minä todella yritän.

btw..tofu on ihan kauheeta pskaa..
En yhtään ymmärrä mitä ajattelin kun
korvasin sillä makaroonin makaronilaatikossa.
Jak.

Eikä sokerittomat leivonnaiset (niinku muffinssit)
ole kovin herkullisia.
En siis näe mitään syytä enää leipoa herkkuja.

Tyytyväinen

Ette muuten arvaa mitä olen tänään tehnyt?

Siis normaalien toimien lisäksi.

Minä olen aina tilaisuuden tullen
mennyt seisomaan peilin eteen
ja ihastellut sitä tosi asiaa ettei
päälläni olevien housujen resori
uppoa nahkaani kiinni.

Tiedättekö sen Michelin ukon
(akan siis) tapauksen?

Ei voi laittaa mitään vartalon myötäistä vaatetta
ilman että tulee kuvotuksen maku
suuhun itsensä nähdessään.

Mä olen niin tyytyväinen.

Pompin aamuisin vaa'alle ensi töikseni,
vaikkei niin kuulemma kannattaisi tehdä.
Ja tähän mennessä painoa on 1 kilo vähemmän.

Hiilariturvotus alkaa siis väistyä.

Mutta kyllä minua koetellaankin:
löydän karkkeja ja muita
herkkuja vähän joka paikasta.

Niin ja näin painajaisen kahvipöydästä
jossa minut pakotettiin syömään korvapuusti.


Aijaijai.

29:2

Neljä viikkoa.
Tämä alkaa jo olla typerää.
Niiiin helppoa.

Lopetan tämän tupakoimattomamuudesta hössöttämisen.
Kerron jos jotain tulee.
Mahdollisista "esteistä" olen selvinnyt tosi hienosti!
Hyvä minä!!

Vielä on yksi jäljellä tosin.
Ei siitä sen enempää.

Niin ja EN OLE RASKAANA!

****

Eilen sitten aloitin tämän hiilarittomuuden.

Teoriassahan homma meni oikein hienosti,
käytännössä sitten taas...
niin..no ei niin hienosti.
(joo..rahkaa saa syödä..tai sit ei)

Pään sisällä tämä juttu on jo ihan ok,
asennoitumista havaittavissa,
mutta arveluttaa miten käy sitten tositoimissa.

Niinku ruokailu muualla kuin kotona?
Kuinka olla syömättä kun on kauhea nälkä (muualla kuin kotona),
kun tarjolla on hiilaripitoista ruokaa?
Ja kyllä olen tietoinen että noita tilanteita pitäisi välttää.
Mutta aina kun asiat ei mene niinkuin MINÄ suunnittelin.
Harvinaisen usein itseasiassa.

Entäs kun tulee se aika kuukaudesta
kun minä vanhassa ruokavaliossani
söin kirjaimellisesti kaikki herkut mitä
kaapeista löytyi?
Itseasiassa on ihme etten ole lihonut tämän enempää.

Nämäkin kilot häviää kun lopetan (siis lopetin)
napostelun ja makeat ja valkoisen viljan.

Kuinka käy itsekurin?
Luultavasti ajattelen ettei yksi
repsahdus ole kauheaa mutta
tunnen itseni..
rima on sen jälkeen kauhistuttavan matalalla.
Ja se on sitten menoa se.

Summasummarum:

Hiilariton ruokavalio luultavasti
auttaa tähän vatsan turvotukseen.
Ja ehkä muutama vatsalihas liike.


Hiilariton ruokavalio pitää nälän paremmin poissa,
verensokerin tasaisempana
joten se napostelukin jää.

Eihän elämä voi olla kovin kauheaa
ilman kahvipullaa?
Säkillistä irtokarkkeja lauantai-iltana?
Siideriä?
Suklaata?

Mut punkkua saa juoda.
Hyvä.